Muistomerkki Viron Äiti paljastettiin 26. kesäkuuta 2010 Rõugessa. Muistomerkki arvostaa virolaista naista äitinä, ilmaisee kiitollisuutta ja kansamme jatkuvuutta. Viron Äiti –muistomerkin idean luoja ja rakentaja oli kultakätinen mies, virolaisten kyyditysmuistojen kerääjä ja useiden muistokirjojen laatija Hans Sissas (1933–2012). Muistomerkki on valmistettu Udmurtiasta tuodusta kivestä. Se on 3,6 metriä korkea ja painaa lähes 6 tonnia. Luonnoksen laatijat ovat taiteilijat / kuvanveistäjät Ilme ja Riho Kuld ja sen hakkasivat kuvanveistäjä-kivenhakkaajat Margus Kurvits ja Kristjan Kittus.
Rukkilill (myös Murtud Rukkilill) on muistomerkki kommunismin uhreille, joka paljastettiin vuonna 1990. Tekijä on P. Saar.Graniittilohkareiden päällä on murrettu ruiskaunokki (Viron kansalliskukka). Kentän harmaassa kivilattiassa on mustia viivoja eli rautatiekiskoja, jotka symboloivat kyydittämistä Siperiaan. Ruiskaunokin terälehdistä tippuu vesipisaroita, kyyneliä.Muistomerkki pystytettiin Riia- ja Pepleri-katujen nurkalle vapaussodassa taistelleiden Memento-yhdistyksen avulla. Sen jälkeen se avattiin uudelleen osoitteessa Pepleri 27. Muistomerkki sijaitsee harmaan talon vieressä. Neuvostoaikaan siellä sijaitsi KGB:n tutkintavankila, josta alkoi monien virolaisten tie Siperiaan.
A monument to those, who fell in the War of Independence, was opened in Misso on 26 May 1935, and the activities of the 1st cavalry regiment in the battles of the War of Independence were immortalised. The monument was demolished in 1945.The reconstructed monument was reopened on 27 August 1989. The granite pillar placed on a base of quarry-stones is 2.5 m tall. Its main side has the symbol of the cavalry unit along with the text “Here, the 1st cavalry regiment fought in the War of Independence on 19 April 1919”. In front of the monument, there are six granite plates with the names of those that fell.A monument to World War II is erected only a few steps from the Monument to the War of Independence.
Muistomerkki sijaitsee Võrun keskusaukiolla ja on omistettu niille võrulaisille, jotka hukkuivat 28. syyskuuta 1994 myrskyisenä yönä matkustajalautta ”Estonian” katastrofissa. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1996 (kuvanveistäjä M. Karmin).
Fr. R. Faehlmannin muistopatsas - harmaasta kotimaan graniitista tehdyllä jalustalla oleva Faehlmannin pronssipatsas - paljastettiin Tartu Toomemägillä Vana Anatoomikum edessä 18. toukokuuta vuonna 1930. Fr. R. Faehlmann (1798-1850) oli Viron kansalliskirjallisuuden perustajia, lääkäri ja demokraatti. Hän opiskeli Rakveren aluekoulussa, Tarton lukiossa ja Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Vuodesta 1824 Faehlmann työskenteli Tartossa lääkärinä. Hän toimi vanhassa anatomiasalissa. Hän oli yliopiston viron kielen lehtori ja luki vastaavana opettajana farmakologia- ja lääkkeenvalmistusoppikurssia.
Hugo Treffner (1845-1912) oli virolainen kulttuurihenkilö ja Hugo Treffnerin lukion perustaja. Hänen nimeään kantaa Tartossa edelleen toimiva lukio (neuvostoaikaan Tarton 1. lukio), jonka seinässä Rüütli-kadulla on myös ensimmäisen rehtorin Treffnerin veistos. Treffnerin koulua pidetään yhtenä Viron eliittikouluista.Hugo Treffnerin kunniaksi pystytetty monumentti sijaitsee Emajoen rannan viereisessä Ülejõen puiston länsiosassa, entisen Hugo Treffnerin yksityiskoulun sijaintipaikalla. Monumentin tekijöitä ovat kuvanveistäjä Mati Karmin ja arkkitehti Tiit Trummal. Patsas paljastettiin 25.5.1997.Hugo Treffnerin hauta on Tartossa, Uus-Jaanin hautausmaalla.
Tartossa opiskelleelle ja professoriksi tulleelle lääketieteilijälle omistettu muistomerkki valmistui vuonna 1952. Tekijöitä ovat J. Raudsepp, A. Mölder, P. Tarvas, A. Volberg. N. Pirogov oli kokeellisen leikkaustieteen, topografisen anatomian ja ulkoleikkaustieteen perustajia. Hänen töiden kautta Tarton leikkaustiede levisi yli koko Venäjän ja Venäjän ulkopuolellekin.
Karl Ernst von Baer on luonnontieteilijä, kuvaavan ja vertailevan embryologian perustaja sekä Pietarin tieteellisen akatemian akateemiikko. Hän opiskeli Tartossa vuosina 1810 - 1811 lääketiedettä ja sekä suoritti täällä tohtoritutkinnon. Vuodesta 1817 hän toimi Königsbergissa zoologian ja anatomian professorina. Pietarissa ollessaan hän harjoitti myös antropologiaa, geografiaa ja kalatiedettä Elämänsä viimeiset vuodet 1867-1876 hän vietti myös Tartossa, jossa kirjoitti 3-osaisen artiklojen ja puheiden kokoelman sekä osallistui luonnontutkijoiden seuran toimintaan, jonka puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1869. Karl Ernst von Baerin patsas valmistui vuonna 1886, tekijä M. Opeku.