Autolautta Estonian katastrofissa kuolleiden muistomerkki

Fr. R. Faehlmannin muistopatsas - harmaasta kotimaan graniitista tehdyllä jalustalla oleva Faehlmannin pronssipatsas - paljastettiin Tartu Toomemägillä Vana Anatoomikum edessä 18. toukokuuta vuonna 1930. Fr. R. Faehlmann (1798-1850) oli Viron kansalliskirjallisuuden perustajia, lääkäri ja demokraatti. Hän opiskeli Rakveren aluekoulussa, Tarton lukiossa ja Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Vuodesta 1824 Faehlmann työskenteli Tartossa lääkärinä. Hän toimi vanhassa anatomiasalissa. Hän oli yliopiston viron kielen lehtori ja luki vastaavana opettajana farmakologia- ja lääkkeenvalmistusoppikurssia.

Ruhtinas Michael Andreas Barclay de Tolly (1761-1818) oli venäläinen sotapäällikkö ja kenraalikomentajamarsalkka. Barclay de Tolly (venäläisittäin Mihhail Bogdanovitš Barclay de Tolly) polveutui Baltian aatelistosta. Barclay de Tolly osoitti lahjakkuutta ja urheutta Venäjän sotajoukkojen komentajana monissa taisteluissa ja hänet palkittiin 14 korkeammalla kunniamerkillä. Barclay de Tollylle myönnettiin I luokan Yrjön risti, kreivin titteli, kenraalikomentajamarsalkan arvonimi ja ruhtinaan titteli. Monumentti on rakennettu 1849. Tekijät V. Demut-Malinovski ja A. Stsedrin. Barclay de Tolly on haudattu suvun hautaan Jõgevesteen.

Kirjailijan ja lääkärin Fr. R. Kreutzwaldin patsas sijaitsee Tamula-järven rantapuistikossa. Vuonna 1926 valmistuneen patsaan tekijä on kuvanveistäjä A. Adamson, ja sen pronssinen hahmo valettiin Italiassa. Sitä ympäröivän puiston tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta puistoa hallitsevien koivujen ja lehmusten iäksi on arvioitu yli sata vuotta. Puistossa kasvaa myös havupuita eli kuusia ja pihtoja. Tamula on itä-länsi suuntaisen ovaalin muotoinen ja pinta-alaltaan 231 hehtaarin suuruinen järvi, koska keskisyvyys on 4,2 metriä. Syvimmillään järvenselkä on koillisessa (7,5 m). Järven kaupungin puoleisella reunamalla on hyvä uimaranta ja kauniiksi rakennettu kävelytie eli promenaadi. Kreutzwaldin puistossa on esteetön reitti.

Pienehkön Valga kapungin kehityksessä ratkaiseva vuosi oli 1886, jolloin vahvistettiin Pihkva-Riika-rautatien rakennussuunnitelma Valgasta Tarttoon kulkevalle reitilleVuonna 1998 Valgan rautatieaseman lähelle pystytetty höyryveturi-muistomerkki merkitsee Pihkva-Valga-Riika-junayhteyden 110-vuotispäivää. Ensimmäinen juna Tartosta Riikaan kulki vuonna 1888 ja matka kesti silloin 12 tuntia (tänään matka kestää alle 4 tuntia). Vuonna 1889 Valgasta tuli II luokan rautatieasema ja samana vuonna valmistui myös Walk-asemarakennus, joka valitettavasti tuhoutui sodassa, ja sen tilalle on rakennettu uusi, vuonna 1949 valmistunut asemarakennus. Valga oli tärkeä solmukohta Tarto-Valga-haararadalla myös työpajojen ja päädepotin ansiosta, joista tuli kaupungin suurimpia teollisuusyrityksiksiä. Hyvä tietää: *Veturi SU 251-98 on rakennettu vuonna 1949 Sormovo laivatehtaalla, sen paino on 87 tonnia ja kattilan tuotto 12 tonnia höyryä tunnissa; *Riika-Pihkova rautatien virallinen avaaminen tapahtui 22. heinäkuuta vuonna 1889 Pihkovassa.

Viron tasavallan ensimmäisen opetusministerin ja kansanyliopiston perustajan, ensimmäisen pedagogiikkaprofessorin Peeter Siegfried Nikolaus Põldin (1878-1930) muistomerkki paljastettiin opetus- ja tiedeministeriön edessä 1.12.2008. Poliisikentällä sijaitsevan muistomerkin tekijöitä ovat kuvanveistäjä Ekke Väli ja arkkitehti Ain Rööpson.Peeter Põldin päivän nimissä on Tarton yliopistossa vuodesta 2008 järjestetty opiskelijoiden tiedekonferensseja ja samana päivänä yliopisto luovuttaa myös Põldin nimeä kantavan stipendin.

Luunjassa juhlittiin 1. toukokuuta 1990 valtiotilan 70-vuotispäivää. Koska hevosten kasvatus ja ratsastusurheilu kuuluvat perinteisesti Luunjan kunnan elämään ja kartanon sydämessä pidetään hevosia nykyäänkin, pystytettiin Luunjaan juhlapäivän kunniaksi monumentti maanviljelijän historiallisesti parhaalle avustajalle - hevoselle. Pronssisen hevosveistoksen tekijä on Endel Taniloo. Yöllä 20. kesäkuuta 2017 tuntemattomat taitelijat maalasivat veistoksen violetiksi. Kansantarinan mukaan hevonen muuttui vihasta violetiksi, koska kuntaliitosten vuoksi Luunjan kuntaa uhkasi pakkoliitos Tarton kanssa. Kunnan onnistui säilyttää itsenäisyytensä.

Jakob Hurt (22.7.1839 - 13.1.1907) oli virolainen kansanrunoudentutkija ja kielitieteilijä. Hän opiskeli Tarton yliopistossa uskontotiedettä (teologian kandidaatti vuodesta 1865) ja sai vuonna 1886 Helsingin yliopistossa filosofian tohtorin tutkinnon. Osallistui aktiivisesti Viron kansallisuusliikkeen suur-tapahtumiin. Jakob Hurt (1839-1907) -muistomerkki valmistui vuonna 1994, muistomerkin tekijöitä ovat J. Soans ja R. Tomingas.

Kansojen muistomerkki on Tarton vanhin muistomerkki. Yliopiston päärakennuksen rakentamisen aikana entisen Maarja-kirkon kohdalta löydettiin kirkon lattian alta ja kirkon vieressä sijaitsevalle hautausmaalle haudattuja luita. Ne haudattiin uudelleen vuonna 1806 Toomeorgiin Vallikraavi-kadun viereen ja sen kohdalle perustettiin vuonna 1811 J. W. Krausen piirustuksien mukaan pieni neliömäinen Rahvaste-muistomerkki, joka kuvaa Pien-Aasian (Lüükia) hautamonumentteja. Muistopatsaan katua kohti olevalle sivulle haudattiin 20. syyskuuta 1985 myös yliopiston päärakennuksen kellareissa saman kesän arkeologisissa kaivauksissa löydetyt ihmisluut. Yhteiseen hautaan laitettiin myös kotelo.