Villem Reimani -muistomerkki

Luunjassa juhlittiin 1. toukokuuta 1990 valtiotilan 70-vuotispäivää. Koska hevosten kasvatus ja ratsastusurheilu kuuluvat perinteisesti Luunjan kunnan elämään ja kartanon sydämessä pidetään hevosia nykyäänkin, pystytettiin Luunjaan juhlapäivän kunniaksi monumentti maanviljelijän historiallisesti parhaalle avustajalle - hevoselle. Pronssisen hevosveistoksen tekijä on Endel Taniloo. Yöllä 20. kesäkuuta 2017 tuntemattomat taitelijat maalasivat veistoksen violetiksi. Kansantarinan mukaan hevonen muuttui vihasta violetiksi, koska kuntaliitosten vuoksi Luunjan kuntaa uhkasi pakkoliitos Tarton kanssa. Kunnan onnistui säilyttää itsenäisyytensä.

Kirjailijan ja lääkärin Fr. R. Kreutzwaldin patsas sijaitsee Tamula-järven rantapuistikossa. Vuonna 1926 valmistuneen patsaan tekijä on kuvanveistäjä A. Adamson, ja sen pronssinen hahmo valettiin Italiassa. Sitä ympäröivän puiston tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta puistoa hallitsevien koivujen ja lehmusten iäksi on arvioitu yli sata vuotta. Puistossa kasvaa myös havupuita eli kuusia ja pihtoja. Tamula on itä-länsi suuntaisen ovaalin muotoinen ja pinta-alaltaan 231 hehtaarin suuruinen järvi, koska keskisyvyys on 4,2 metriä. Syvimmillään järvenselkä on koillisessa (7,5 m). Järven kaupungin puoleisella reunamalla on hyvä uimaranta ja kauniiksi rakennettu kävelytie eli promenaadi. Kreutzwaldin puistossa on esteetön reitti.

Kansojen muistomerkki on Tarton vanhin muistomerkki. Yliopiston päärakennuksen rakentamisen aikana entisen Maarja-kirkon kohdalta löydettiin kirkon lattian alta ja kirkon vieressä sijaitsevalle hautausmaalle haudattuja luita. Ne haudattiin uudelleen vuonna 1806 Toomeorgiin Vallikraavi-kadun viereen ja sen kohdalle perustettiin vuonna 1811 J. W. Krausen piirustuksien mukaan pieni neliömäinen Rahvaste-muistomerkki, joka kuvaa Pien-Aasian (Lüükia) hautamonumentteja. Muistopatsaan katua kohti olevalle sivulle haudattiin 20. syyskuuta 1985 myös yliopiston päärakennuksen kellareissa saman kesän arkeologisissa kaivauksissa löydetyt ihmisluut. Yhteiseen hautaan laitettiin myös kotelo.

Jõgevan kaupungin rajalle Piiben maantien viereen on pystytetty pakkaspilari. Viron pakkasennätys -43,5ºC on mitattu juuri Jõgevalla vuonna 1940. Pilarissa on myös toinen lämpötila. Vuoden 2003 pakkasennätys -37,6ºC mitattiin myös Jõgevalla.

Viron kansalliskirjallisuuden perustajan Friedrich Reinhold Kreutzwaldin (1803–1882) patsas valmistui vuonna 1952. Muistopatsaan tekijöitä olivat kuvanveistäjät Johannes Hirv ja Martin Saks sekä arkkitehdit Heiki Karro, Ants Mellik ja Mart Port.

Kristjan Jaak Peterson (14.3.1801–4.8.1822) oli virolainen kirjailija, jota pidetään Viron kansalliskirjallisuuden luojaksi.Hän opiskeli 1819-1820 Tarton yliopiston teologisessa ja filosofisessa tiedekunnassa ja kutsui itseään maakansan laulajaksi, arvosti kirjallisuuden kansallista luonnetta ja hänen mielestään alkuperäisen virolaisen kirjallisuuden luominen oli mahdollista. Petersonista muistuttavat Toomemäellä oleva pronssinen muistomerkki, joka valmistui 1983, taiteilijat J. Soans ja A. Murdmaa sekä Petersonin-niminen lukio Tartossa.Kirjailijan syntymäpäivänä 14. maaliskuuta juhlitaan äidinkielenpäivää.Mielenkiintoinen fakta on, että Peterson käveli yli 200 vuotta sitten rahanpuutteen vuoksi Tartosta Riikaan.

Paju-kartanon lähellä tapahtui 31. tammikuuta 1919 vapaussodan tärkeimpiä taisteluja. Viron itsenäistymisen puolesta taisteli virolaisten kanssa myös Suomen vapaaehtoisista koostunut Pohjan Poikien rykmentti. Taistelussa kaatui vapaussodan tunnetuin päällikkö luutnantti Julius Kuperjanov. Taistelusta muistuttaa graniittinen muistomerkki kolmiasteisella pyramidilla, joka avattiin uudelleen taistelun 75-vuosipäivänä 31.1.1994. Hyvä tietää: *muistomerkin avasi Viron Tasavallan presidentti Lennart Meri; *taistelussa kaatuneille Pohjan Pojille on omistettu muistotaulu Valga Jaani kirkon seinälle.

Karl Ernst von Baer on luonnontieteilijä, kuvaavan ja vertailevan embryologian perustaja sekä Pietarin tieteellisen akatemian akateemiikko. Hän opiskeli Tartossa vuosina 1810 - 1811 lääketiedettä ja sekä suoritti täällä tohtoritutkinnon. Vuodesta 1817 hän toimi Königsbergissa zoologian ja anatomian professorina. Pietarissa ollessaan hän harjoitti myös antropologiaa, geografiaa ja kalatiedettä Elämänsä viimeiset vuodet 1867-1876 hän vietti myös Tartossa, jossa kirjoitti 3-osaisen artiklojen ja puheiden kokoelman sekä osallistui luonnontutkijoiden seuran toimintaan, jonka puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1869. Karl Ernst von Baerin patsas valmistui vuonna 1886, tekijä M. Opeku.