Ev.lut. Põltsamaan Nikolauksen kirkko

Tarton vanhauskoisten rukoushuone on pieni ja viihtyisä jumalanhuone, joka sijaitsee vuonna 1946 sodassa tuhoutuneen ison näyttävän kirkon tornin alaosassa olevassa restauroidussa eteisessä. Rukoushuonetta ei ole vielä saatu kunnostettua täysin. Rukoushuoneessa on siellä esillä hienoja 1800-luvun ikoneja sekä paikallisten ikonimaalareiden teoksia 1900-luvulta.Venäjänkielinen jumalanpalvelus pidetään sunnuntaisin klo 10.

Mõnisten Ritsikun kirkko on toiseksi vanhin ortodoksikirkko Võrun maakunnassa (1855). Vanhin on Võrun Ekaterinan kirkko.Kirkko on omistettu profeetta Johannes Kastajalle ja seurakunta viettää kirkon nimipäivää vuosittain 24. kesäkuuta.Mõnisten Ristikun seurakunta on perustettu vuonna 1837. Rakennus on puinen ja sillä on peltikatto. Aluksi kirkon nimi oli Mõniste, koska se sijaitsi Mõnisten kartanon mailla. Mõnistessa kuitenkaan itse asiassa ei ollut kirkkoa, ja kirkko nimitettiin Mõnisten Ritsikun kirkoksi.Lukkarit ja pastorit tekivät paljon töitä paikallisväestön opetuksen hyväksi. Ritsikun seurakunnassa työskenteli vuoteen 1931 saakka yksi pitäjän koulu ja kolme apukoulua.

Rauhallisesta Elvan kaupungista löydät historiallisen, punaisesta tiilestä rakennetun kirkon (arkkitehti Arved Eichom), joka on ensimmäinen Viron Tasavallassa rakennettu uusi jumalanhuone. Välillä toimi Tartu Jaani seurakunta Elva kauppalassa. Sen takia Elva kirkko muistuttaa jonkin verran Tartun Jaani kirkkoa, esim. harvinainen rappauksesta ja tiilistä ruusuikkunajäljennös kirkon länsiseinällä on viittaus nykyaikaiseen ruusuikkunaan, joka on myös Tartu Jaani -kirkossa.

Obinitsan ortodoksisen koulu-kirkon rakentaminen aloitettiin 1897, vihittiin 1904. Baltian maissa ainutlaatuinen koulu-kirkko oli puinen, kaksikerroksinen rakennus, jossa oli kellotorni. Vuonna 1950 kirkko suljettiin ja rakennus annettiin koulun käyttöön. OBINITSAN UUSI KIRKKO sijaitsee Obinitsasta Piusalle vievän maantien varrella hautausmaan vieressä. Vuonna 1950 paikallinen pastori Vileomon Talomees aloitti uuden kirkon rakentamisen. Vuonna 1951 kirkon rakentamista yritettiin häiritä monilla tavoin. Obinitsan uuden kirkon rakentamista ei tukenut Võrun maakunnan rovastikunta, mutta sitä kannatti Viron hiippakunta. Kirkon vihki Herran kunniaksi vuonna 1952 Tallinnan piispa Roman.

Tartossa toimineet baptistiseurakunnat liittyivät toisen maailmansodan jälkeen ainoaan jäljelle jääneeseen baptistiseen rukoushuoneeseen: Kolgatan seurakuntaan, jonka rukoushuone oli avattu vuonna 1931. Vuonna 2013 seurakunta muutti tilanpuutteen vuoksi vanhasta Karlovan kaupunginosassa sijainneesta rukoushuoneesta keskustan rajalla sijaitsevaan moderniin vuonna 1995 valmistuneeseen kirkkoon. Avajaisjumalanpalvelus uudessa Veski-kadun rakennuksessa pidettiin 10.11.2013 yhdessä Kolgatan seurakunnan 112-vuotispäivän juhlinnan kanssa. Seurakunta kuuluu Viron evankeliskristittyjen ja baptistiseurakuntien liittoon. Vironkielisiä jumalanpalveluksia järjestään sunnuntaisin kello 11, venäjänkielisiä kello 13.

Legenda kertoo Roosan kartanon omistajasta, joka oli merihädässä ollessaan luvannut rakentaa kirkon pelastuttuaan. Pelastuttuaan onnellisesti hän pitikin lupauksensa ja vuonna 1735 Roosa sai ensimmäisen kirkkonsa. Nykyinen kirkko on jo kolmas Roosassa, valmistunut vuonna 1893. Massiivisissa luonnonkiviseinissä on kaari-ikkunat ja tiilikoristelu. Neliskanttisessa tornissa on kolmiokoristeet. Alttarikuva on kopio Rõugen Maarjan kirkon alttarikuvasta ”Kristus ristillä”. Urut ovat Kriisan veljesten ensimmäiset kirkkourut vuodelta 1900.

Värskan ortodoksisen, korkearakenteisen maakivikirkon nimipyhimys on Pyhä Yrjänä (lat. Georgius eli vir. Jüri). Kirkon tärkein juhla on keväinen, Setomaalla 6.5. vietettävä Yrjänänpäivä, joka huipentuu iltapäivän kirmaskiin eli kyläjuhliin. Kirkko rakennettiin 1900-luvun alussa kansan keräämillä rahoilla. Sen tiloissa on säilynyt alkuperäinen ikonostaasi eli ikoniseinä, jonka helmi on 1600-luvulla maalattu puinen Pyhän Yrjänän ikoni. Kirkon sisustuksessa on käytetty paljon paikallisia käsityötekstiilejä. Kirkkoa ympäröivällä hautausmaalla lepää useita keskeisiä Setomaan kulttuurihenkilöitä.

Rajan vanhauskoisten seurakunnan toiminnan voidaan katsoa alkaneen 1700-luvun ensimmäisellä neljänneksellä. Rajan vanhauskoiset saivat luvan oman kirkon rakentamiseen vasta vuonna 1879. Kirkko tuhoutui toisessa maailmansodassa, jäljellä on vain kellotapuli. Nykyisessä rukoushuoneessa on 11 huonetta. Rukoushuoneessa asui vuosina 1854–1930 Gavriil Frolovile, joka opetti lapsille ikonien tekemistä ja vanhan kirkkoslaavin lukemista ja kirjoittamista sekä vanhanaikaisten nuottimerkkien mukaan laulamista.