Catherine II Sculpture and Catherine Alley (Katariina allee)

Oskar Lutsin muistomerkki pystytettiin vuonna 1987, muistomerkin tekijöitä ovat A. Rimm ja A. Murdmaa. Oskar Luts (1887–1953) oli virolainen kansankirjailija. Hänen tunnetuin ja rakastetuin teoksensa on koulumuistoihin perustuva lyyrinen ja humoristinen tarina "Arno ja kumppanit" ("Kevade"). Hän on kirjoittanut myös näytelmiä, lastenkirjoja, muistoja ja pakinoita. Tartossa, Riia-kadun talossa numero 38, jossa kirjailija asui viimeiset 17 elinvuottansa, sijaitsee hänen talomuseonsa. Oskar Luts on haudattu Tarton Paulusen hautausmaalle.

"Maanaised" on veistäjä Mare Mikofin vuonna 1974 valmistunut veistosryhmä, joka on vuodesta 2013 esillä Raatihuoneentorilla Tarton taidemuseon edessä. Se esittää kahta naista, joista vanhempi istuu tyytyväisen voipuneena ja toinen, nuorempi, seisoo hänen vieressään käsi empaattisesti vanhemman olan ympärillä. Sukupolvien ero tulee selvästi esiin maalaisnaisten vaatetuksessa - nuoremmalla on housut, kevyt liivi ja korokepohjakengät ja vanhemmalla mekko ja esiliina ja paljaat jalat. Veistosryhmän "Maanaised" paljastuksella juhlistettiin Tarton taidemuseon 25. toimintavuotta kaltevassa talossa.

Tõrva lukion viereisessä puistossa sijaitsee vapaussodassa kaatuneille vuonna 1928 perustettu muistopatsas. Muistomerkin tekijä on Aleksander Eller. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 muistomerkin poistivat paikalliset punaiset hallitsijat ja se paljastettiin uudelleen voittopäivänä 23. kesäkuuta vuonna 1990. Hyvä tietää: Koulupojat kastoivat muistomerkin ystävällisesti Juku:ksi.

Setukaisten Lauluäidin patsas on omistettu kaikille nimekkäimmille Setomaan lauluäideille, etenkin Hilana Taarkan, Miko Oden ja Irö Matrinan muistolle. Setukaisten Lauluäidin patsas valmistui ja paljastettiin IV Setu Leelopäivillä vuonna 1986. Setukaisten Lauluäidin patsaan malli tehtiin Kunstnike Majassa, tekijä oli kuvanveistäjä Elmar Rebane. Patsaan pituus on 3 m, paino 9 tonnia ja materiaalina on graniitti. Obinitsan tekojärven ja Setukaisten Museopirtin avajaisjuhlissa vuonna 1995 julkistettiin muistokivet Setukaisten Lauluäidin patsaan vieressa myös muille paikallisille laulajille.

Tarton vanhassakaupungissa vuonna 1999 luotu veistosryhmä kuvaa hauskaa spekulaatiota kirjallisuushistoriasta. Penkin päällä istuu kaksi aikalaista ja nimikaimaa, tai kaksi Wildea: irlantilainen kirjailija Oscar Wilde (1854–1900) ja virolainen kirjailija Eduard Vilde (1865–1933). Kuvanveistäjä Tiiu Kirsipuu, joka mallinsi kirjailijoiden hahmot valokuvien perusteella, on todennut, että luodessaan kaksoishahmoa hänellä oli mielessään vuosi 1890, jolloin kaksi Wildea olisi voinut todella tavata ja vaihtaa muutaman nokkelan sanan. Veistos symboloi ystävyyttä ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Kahden kirjailijan veistos sijaitsee Tarton arkkitehtonisen monumentin, entisen Mattiesenin kirjapainon edessä, jossa nykyään toimii viini- ja taideravintola Vilde ja Vine. Veistos on sekä paikallisten että vierailijoiden rakastama maamerkki. Kirjailijoiden vieressä olevalla penkillä istuen voit ottaa upeita valokuvia Tarton-vierailustasi. Vuonna 2004 veistoksen kopio lahjoitettiin myös Irlannin Galwayn kaupungille, josta kirjallisuuden klassikon Oscar Wilden isän suku on kotoisin.

Säden puistossa tulijoita tervehtii uljaasti hattua nostaen NIPPERNAATI, ikuinen vaeltaja ja haaveilija. Katso hänen nostetun vaellussaappaansa pohjaa ja näet houkuttelevia vaellusreittejä. Jos saat pienenkin osan siitä kiillotettua, sinua seuraa vaellusonni kaikilla teillä. Katso häntä silmiin ja unelmat heräävät sinunkin sielussasi. Mikäli katseesi jää lumoutuneena hänen silmiinsä, täyttyy toiveesi jostain kauniista ja ainutkertaisesta. Mennessäsi vilkuta hänelle ja seikkailut seuraavat sinua.A. Gailitin romaanin "Toomas Nippernaati" päähenkilön inspiroima voimakas pronssipatsas NIPPERNAATI odottaa tapaavansa sinut.

Graniittisessa muistomerkissä on luku 100 000, jossa numeron 1 päällä sijaitsee pronssista tehty istuva lapsi. 100 000 tarttolaisen syntymistä merkitsevä muistomerkki sijoitettiin alussa entisen "Kaunas" -ravintolan ja Võidu-sillan väliselle viheralueelle. Johtuen ravintolan uusimisesta monumentti siirrettiin "Atlantis" ja kaarisillan välille Emajõgi-rannan viereen.

Etelä-Viron vapaustaisteilijoille omistettu muistopatsas on korkealla jalustalla seisova tuntemattoman sotilaan veistos. Sotilaan vyöllä on miekka ja kädessä liehuu lippu, toinen käsi on ojennettu korkealle. Alkuperäinen patsas paljastettiin luutnantti Julius Kuperjanovin syntymän 31-vuotispäivänä 11.10.1925 ja neuvostovalta tuhosi sen yöllä 21.9.1940. Nykyinen Vapaussodan muistopatsas paljastettiin 16.8.2013 samassa paikassa Kuperjanovinkadun varrella. Patsaan suunnitteli ja luonnoksen valmisti vuonna 1925 Amandus Adamson, joka osallistui myös pronssivaluun Italiassa. Pronssiveistoksen kopion valmisti kuvanveistäjä Jaak Soans. Patsaan uudelleen pystyttämisen hankkeen aloitti majuri Meelis Kivi.