Oskar Lutsin veistos

The sculpture of Russian Empress Catherine II (sculptor Jaak Soans) was installed on the renovated Catherine Alley in 2014.The city of Võru was established as the centre of the newly created county under the new Provincial Governance Law of 1784. Catherine II personally gave a number of orders for the founding of a new city and affirmed the coat of arms of the city. The avenue from the first house of Võru town, the main building of the manor belonging to von Mengdens (Võru upper secondary school) to Lake Tamula, is shown on very early maps of Võru city. Catherine Alley connects the city's central square with Kreutzwald Park and Tamula Lake's promenade.

"Maanaised" on veistäjä Mare Mikofin vuonna 1974 valmistunut veistosryhmä, joka on vuodesta 2013 esillä Raatihuoneentorilla Tarton taidemuseon edessä. Se esittää kahta naista, joista vanhempi istuu tyytyväisen voipuneena ja toinen, nuorempi, seisoo hänen vieressään käsi empaattisesti vanhemman olan ympärillä. Sukupolvien ero tulee selvästi esiin maalaisnaisten vaatetuksessa - nuoremmalla on housut, kevyt liivi ja korokepohjakengät ja vanhemmalla mekko ja esiliina ja paljaat jalat. Veistosryhmän "Maanaised" paljastuksella juhlistettiin Tarton taidemuseon 25. toimintavuotta kaltevassa talossa.

Kaarnakivi Rõugen puistossa on kirjailija Juhan Jaikin sadanneksi syntymäpäiväksi pystytetty muistomerkki, jonka veisti Tiiu Kirsipuu. Võrumaalta Sännasta kotoisin oleva fantasiatarinoiden kirjoittaja, kirjailija Juhan Jaik (1899–1948) osasi kirjoittaa lumoavia tarinoita ja runoja sekä aikuisille että lapsille. Viron lastenkirjallisuuden varastoon kuuluva tonttu- ja eläintarinoiden kokoelma ”Kaarnakivi” tarjoaa meille jännitystä yhä nykyäänkin. Kaarnakivi, kuten monet jo tietävät, on yksi sellainen pieni kivi, joka antaa ihmiselle kaiken, kun ihminen löytää sen ja osaa hoitaa sitä viisaasti.

Setukaisten Lauluäidin patsas on omistettu kaikille nimekkäimmille Setomaan lauluäideille, etenkin Hilana Taarkan, Miko Oden ja Irö Matrinan muistolle. Setukaisten Lauluäidin patsas valmistui ja paljastettiin IV Setu Leelopäivillä vuonna 1986. Setukaisten Lauluäidin patsaan malli tehtiin Kunstnike Majassa, tekijä oli kuvanveistäjä Elmar Rebane. Patsaan pituus on 3 m, paino 9 tonnia ja materiaalina on graniitti. Obinitsan tekojärven ja Setukaisten Museopirtin avajaisjuhlissa vuonna 1995 julkistettiin muistokivet Setukaisten Lauluäidin patsaan vieressa myös muille paikallisille laulajille.

K. Menning oli ammattiteatterin perustajia Virossa, ensimmäinen paikallinen ammattimainen teatterinjohtaja ja ohjaaja, joka toimi vuosina 1906-1914 Vanemuisen teatterinjohtajana. Patsaan tekijä on Mare Mikoff ja patsaan suurimpia erityispiirteitä on ainutlaatuinen mahdollisuus pyöritellä sitä ympäri jalustallaan.

Valgassa syntynyt painonnostaja Alfred Neulant (1895-1966) on ensimmäinen virolainen olympiavoittaja. Vuonna 1920 hän palasi Antwerpenin olympiakisoista kotiin kultamitalin voittaneena. Menestystä hänellä oli myös Pariisin olympiakisoissa, jossa hän voitti hopeamitalin. Hyvä tietää: *Pronssisen rintakuvan tekijä on kuvanveistäjä Mati Karmin: *Valgasta oli kotoisin myös ensimmäinen tiedossa oleva olympiakisoihin osallistunut virolainen Hermann Lerchenbaum, joka osallistui vuonna 1896 Ateenan olympiakisoihin USA:n sotalaivaston soutujoukkueessa.

Lastensuojelupäivänä, 1. kesäkuuta 2004 paljastettiin Tartossa Küüni-kadulla kuvanveistäjä Ülo Õunan (1944-1988) pronssinen veistos "Isa ja poeg" (Isä ja poika). Kuvanveistäjän lesken Inara Õunan kertoman mukaan se kuvaa Ülo Õunaa itseään ja lapsi on muotoiltu heidän poikansa Kristjanin mukaan, kun hän oli puolitoistavuotias.Veistos tehtiin jo vuonna 1977 ja valettiin pronssiin vuonna 1987. Se piti alun perin asentaa Tallinnaan. Tarton kaupunki osti veistoksen syksyllä 2001.

Veistos Tarton markkinarakennuksen edessä paljastettiin 17.1.2008, tekijä kuvanveistäjä Mati Karmin. Terästynnyri tukeutuu graniittipohjalle, jossa oleva kivikirjoitus kertoo, että veistoksen paljastamisen päivä 17. tammikuuta on kansankalenterissa Tõnisepäev eli talviharjapäivä, jolloin vanhojen virolaisten huomion keskipisteenä oli sika.