Tõrva lukion viereisessä puistossa sijaitsee vapaussodassa kaatuneille vuonna 1928 perustettu muistopatsas. Muistomerkin tekijä on Aleksander Eller. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 muistomerkin poistivat paikalliset punaiset hallitsijat ja se paljastettiin uudelleen voittopäivänä 23. kesäkuuta vuonna 1990. Hyvä tietää: Koulupojat kastoivat muistomerkin ystävällisesti Juku:ksi.
Räpinan paperitehtaan entistä pääsisäänkäyntiä vastapäätä sijaitsee viheralueella Puutarhasoturi. Se on historiallisen Puutarhasoturin muistomerkki (tekijä Riho Kuld, 1984), jota paikallisväestö kutsuu Rautamieheksi.Vuonna 1784 syntyi Räpinassa maakansan keskuudessa kapina torppariveron määräämistä vastaan. Seipäin aseistautuneet torpparit kävivät kartanon puutarhassa taistelun, jossa menehtyi viisi torpparia.
Otepäällä on hyvää energiaa! Myönteisten energiakenttien olemassaolon merkitsemiseen valmistettu patsas paljastettiin Mäe-kadulla 1. lokakuuta 1992 . Alueella on penkki, jonka sijainti, kuten myös patsaan sijaintipaikka, on valittu "tunneherkkien" toimesta. Energiapatsas on symboli ja huomautus nopeasti muuttuvassa maailmassa siitä, että ihminen on osa luontoa, jossa kaiken perustana ovat luonnonsäännöt ja jossa on tasapaino sekä keskinäinen riippuvuus.
Tunteellisesti ja vahvasti suunniteltu, historiaan takaisin vievä muistomerkki (2016) muistuttaa Võrusta ja Võrumaalta vuosina 1941-1952 kyyditettyjen ihmisten kovasta kohtalosta. Veistäjä Jaak Soans.
Setukaisten Lauluäidin patsas on omistettu kaikille nimekkäimmille Setomaan lauluäideille, etenkin Hilana Taarkan, Miko Oden ja Irö Matrinan muistolle. Setukaisten Lauluäidin patsas valmistui ja paljastettiin IV Setu Leelopäivillä vuonna 1986. Setukaisten Lauluäidin patsaan malli tehtiin Kunstnike Majassa, tekijä oli kuvanveistäjä Elmar Rebane. Patsaan pituus on 3 m, paino 9 tonnia ja materiaalina on graniitti. Obinitsan tekojärven ja Setukaisten Museopirtin avajaisjuhlissa vuonna 1995 julkistettiin muistokivet Setukaisten Lauluäidin patsaan vieressa myös muille paikallisille laulajille.
Oskar Lutsin muistomerkki pystytettiin vuonna 1987, muistomerkin tekijöitä ovat A. Rimm ja A. Murdmaa. Oskar Luts (1887–1953) oli virolainen kansankirjailija. Hänen tunnetuin ja rakastetuin teoksensa on koulumuistoihin perustuva lyyrinen ja humoristinen tarina "Arno ja kumppanit" ("Kevade"). Hän on kirjoittanut myös näytelmiä, lastenkirjoja, muistoja ja pakinoita. Tartossa, Riia-kadun talossa numero 38, jossa kirjailija asui viimeiset 17 elinvuottansa, sijaitsee hänen talomuseonsa. Oskar Luts on haudattu Tarton Paulusen hautausmaalle.
Etelä-Viron vapaustaisteilijoille omistettu muistopatsas on korkealla jalustalla seisova tuntemattoman sotilaan veistos. Sotilaan vyöllä on miekka ja kädessä liehuu lippu, toinen käsi on ojennettu korkealle. Alkuperäinen patsas paljastettiin luutnantti Julius Kuperjanovin syntymän 31-vuotispäivänä 11.10.1925 ja neuvostovalta tuhosi sen yöllä 21.9.1940. Nykyinen Vapaussodan muistopatsas paljastettiin 16.8.2013 samassa paikassa Kuperjanovinkadun varrella. Patsaan suunnitteli ja luonnoksen valmisti vuonna 1925 Amandus Adamson, joka osallistui myös pronssivaluun Italiassa. Pronssiveistoksen kopion valmisti kuvanveistäjä Jaak Soans. Patsaan uudelleen pystyttämisen hankkeen aloitti majuri Meelis Kivi.
Veistossuihkulähde Suutelevat opiskelijat (Suudlevad tudengid) kuuluu Tarton keskeisiin tunnuksiin. Jo vuonna 1948 samassa paikassa sijaitsi suosittu suihkulähde: sitä kiersivät hääkulkueet, ja siinä jopa kylvettiin helteisinä päivinä. Veistos Suutelevat opiskelijat valmistui vuonna 1998 (kuvanveistäjä Mati Karmin). Vuodesta 2006 lähtien suihkulähdettä ovat ympäröineet laatat, joihin on kaiverrettu Tarton ystävyyskaupunkien nimet: Bærum, Deventer, Ferrara, Fredriksberg, Hafnarfjörður, Hämeenlinna, Kaunas, Lüneburg, Pihkova, Riika, Salisbury, Tampere, Turku, Uppsala, Veszprém, Zutphen. Kukin laatta on sijoitettu asianomaisen kaupungin suuntaan ja siihen on merkitty myös kaupungin etäisyys Tartosta kilometreinä.