Vapaussodan muistopatsas Valgassa

Graniittisessa muistomerkissä on luku 100 000, jossa numeron 1 päällä sijaitsee pronssista tehty istuva lapsi. 100 000 tarttolaisen syntymistä merkitsevä muistomerkki sijoitettiin alussa entisen "Kaunas" -ravintolan ja Võidu-sillan väliselle viheralueelle. Johtuen ravintolan uusimisesta monumentti siirrettiin "Atlantis" ja kaarisillan välille Emajõgi-rannan viereen.

Säden puistossa tulijoita tervehtii uljaasti hattua nostaen NIPPERNAATI, ikuinen vaeltaja ja haaveilija. Katso hänen nostetun vaellussaappaansa pohjaa ja näet houkuttelevia vaellusreittejä. Jos saat pienenkin osan siitä kiillotettua, sinua seuraa vaellusonni kaikilla teillä. Katso häntä silmiin ja unelmat heräävät sinunkin sielussasi. Mikäli katseesi jää lumoutuneena hänen silmiinsä, täyttyy toiveesi jostain kauniista ja ainutkertaisesta. Mennessäsi vilkuta hänelle ja seikkailut seuraavat sinua.A. Gailitin romaanin "Toomas Nippernaati" päähenkilön inspiroima voimakas pronssipatsas NIPPERNAATI odottaa tapaavansa sinut.

Räpinan paperitehtaan entistä pääsisäänkäyntiä vastapäätä sijaitsee viheralueella Puutarhasoturi. Se on historiallisen Puutarhasoturin muistomerkki (tekijä Riho Kuld, 1984), jota paikallisväestö kutsuu Rautamieheksi.Vuonna 1784 syntyi Räpinassa maakansan keskuudessa kapina torppariveron määräämistä vastaan. Seipäin aseistautuneet torpparit kävivät kartanon puutarhassa taistelun, jossa menehtyi viisi torpparia.

Tõrva lukion viereisessä puistossa sijaitsee vapaussodassa kaatuneille vuonna 1928 perustettu muistopatsas. Muistomerkin tekijä on Aleksander Eller. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 muistomerkin poistivat paikalliset punaiset hallitsijat ja se paljastettiin uudelleen voittopäivänä 23. kesäkuuta vuonna 1990. Hyvä tietää: Koulupojat kastoivat muistomerkin ystävällisesti Juku:ksi.

Veistos Tarton markkinarakennuksen edessä paljastettiin 17.1.2008, tekijä kuvanveistäjä Mati Karmin. Terästynnyri tukeutuu graniittipohjalle, jossa oleva kivikirjoitus kertoo, että veistoksen paljastamisen päivä 17. tammikuuta on kansankalenterissa Tõnisepäev eli talviharjapäivä, jolloin vanhojen virolaisten huomion keskipisteenä oli sika.

Kaarnakivi Rõugen puistossa on kirjailija Juhan Jaikin sadanneksi syntymäpäiväksi pystytetty muistomerkki, jonka veisti Tiiu Kirsipuu. Võrumaalta Sännasta kotoisin oleva fantasiatarinoiden kirjoittaja, kirjailija Juhan Jaik (1899–1948) osasi kirjoittaa lumoavia tarinoita ja runoja sekä aikuisille että lapsille. Viron lastenkirjallisuuden varastoon kuuluva tonttu- ja eläintarinoiden kokoelma ”Kaarnakivi” tarjoaa meille jännitystä yhä nykyäänkin. Kaarnakivi, kuten monet jo tietävät, on yksi sellainen pieni kivi, joka antaa ihmiselle kaiken, kun ihminen löytää sen ja osaa hoitaa sitä viisaasti.

"Maanaised" on veistäjä Mare Mikofin vuonna 1974 valmistunut veistosryhmä, joka on vuodesta 2013 esillä Raatihuoneentorilla Tarton taidemuseon edessä. Se esittää kahta naista, joista vanhempi istuu tyytyväisen voipuneena ja toinen, nuorempi, seisoo hänen vieressään käsi empaattisesti vanhemman olan ympärillä. Sukupolvien ero tulee selvästi esiin maalaisnaisten vaatetuksessa - nuoremmalla on housut, kevyt liivi ja korokepohjakengät ja vanhemmalla mekko ja esiliina ja paljaat jalat. Veistosryhmän "Maanaised" paljastuksella juhlistettiin Tarton taidemuseon 25. toimintavuotta kaltevassa talossa.

Lastensuojelupäivänä, 1. kesäkuuta 2004 paljastettiin Tartossa Küüni-kadulla kuvanveistäjä Ülo Õunan (1944-1988) pronssinen veistos "Isa ja poeg" (Isä ja poika). Kuvanveistäjän lesken Inara Õunan kertoman mukaan se kuvaa Ülo Õunaa itseään ja lapsi on muotoiltu heidän poikansa Kristjanin mukaan, kun hän oli puolitoistavuotias.Veistos tehtiin jo vuonna 1977 ja valettiin pronssiin vuonna 1987. Se piti alun perin asentaa Tallinnaan. Tarton kaupunki osti veistoksen syksyllä 2001.