Karl Ernst von Baer -muistomerkki

Rukkilill (myös Murtud Rukkilill) on muistomerkki kommunismin uhreille, joka paljastettiin vuonna 1990. Tekijä on P. Saar.Graniittilohkareiden päällä on murrettu ruiskaunokki (Viron kansalliskukka). Kentän harmaassa kivilattiassa on mustia viivoja eli rautatiekiskoja, jotka symboloivat kyydittämistä Siperiaan. Ruiskaunokin terälehdistä tippuu vesipisaroita, kyyneliä.Muistomerkki pystytettiin Riia- ja Pepleri-katujen nurkalle vapaussodassa taistelleiden Memento-yhdistyksen avulla. Sen jälkeen se avattiin uudelleen osoitteessa Pepleri 27. Muistomerkki sijaitsee harmaan talon vieressä. Neuvostoaikaan siellä sijaitsi KGB:n tutkintavankila, josta alkoi monien virolaisten tie Siperiaan.

Hugo Treffner (1845-1912) oli virolainen kulttuurihenkilö ja Hugo Treffnerin lukion perustaja. Hänen nimeään kantaa Tartossa edelleen toimiva lukio (neuvostoaikaan Tarton 1. lukio), jonka seinässä Rüütli-kadulla on myös ensimmäisen rehtorin Treffnerin veistos. Treffnerin koulua pidetään yhtenä Viron eliittikouluista.Hugo Treffnerin kunniaksi pystytetty monumentti sijaitsee Emajoen rannan viereisessä Ülejõen puiston länsiosassa, entisen Hugo Treffnerin yksityiskoulun sijaintipaikalla. Monumentin tekijöitä ovat kuvanveistäjä Mati Karmin ja arkkitehti Tiit Trummal. Patsas paljastettiin 25.5.1997.Hugo Treffnerin hauta on Tartossa, Uus-Jaanin hautausmaalla.

Tartossa opiskelleelle ja professoriksi tulleelle lääketieteilijälle omistettu muistomerkki valmistui vuonna 1952. Tekijöitä ovat J. Raudsepp, A. Mölder, P. Tarvas, A. Volberg. N. Pirogov oli kokeellisen leikkaustieteen, topografisen anatomian ja ulkoleikkaustieteen perustajia. Hänen töiden kautta Tarton leikkaustiede levisi yli koko Venäjän ja Venäjän ulkopuolellekin.

Vanemuise-teatterin rinteessä on kautta aikojen yhden tunnustetuimman virolaisen sinfonistin Eduard Tubina muotokuva (tekijät A. Vahtrapuu, V. Valk; ääni-installaatiot Louis Dandrel). Tule katsomaan, miten tunnettu virolainen säveltäjä ja kapellimestari johtaa kuviteltua orkesteria ja kuuntelemaan ääni-istallaatioita Ed. Tubinan tuotantoa.

Kirjailijan ja lääkärin Fr. R. Kreutzwaldin patsas sijaitsee Tamula-järven rantapuistikossa. Vuonna 1926 valmistuneen patsaan tekijä on kuvanveistäjä A. Adamson, ja sen pronssinen hahmo valettiin Italiassa. Sitä ympäröivän puiston tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta puistoa hallitsevien koivujen ja lehmusten iäksi on arvioitu yli sata vuotta. Puistossa kasvaa myös havupuita eli kuusia ja pihtoja.Tamula on itä-länsi suuntaisen ovaalin muotoinen ja pinta-alaltaan 231 hehtaarin suuruinen järvi, koska keskisyvyys on 4,2 metriä. Syvimmillään järvenselkä on koillisessa (7,5 m). Järven kaupungin puoleisella reunamalla on hyvä uimaranta ja kauniiksi rakennettu kävelytie eli promenaadi.

Vapaussodassa kaatuneiden 200 rõugelaisen muistoksi pystytettiin vuonna 1926 pastori Valter Viksin johdolla Rõugen kirkon lähelle taiteilija Voldermar Mellikin suunnittelema muistomerkki. Patsaan etupuolella on kiveen kaiverrettu teksti ”1918–1920. Kunnia kaatuneille! Kiitollinen Rõugen pitäjä”. Vuonna 1945 bolsevikit räjäyttivät muistopatsaan ja pronssisoturi sekä sen aluskivi kaivattiin patsaan lähelle maahan. Paikallinen taiteilija Aksel Ollman kaivoi pronssimiehen yöllä maasta ja hautasi talonsa pihaan. Kesällä 1988 se kaivettiin esiin. 30. lokakuuta 1988 pidettiin muistopatsaan uudelleenpaljastaminen. Muodon restauroi Ars Monumentaal.

Paju-kartanon lähellä tapahtui 31. tammikuuta 1919 vapaussodan tärkeimpiä taisteluja. Viron itsenäistymisen puolesta taisteli virolaisten kanssa myös Suomen vapaaehtoisista koostunut Pohjan Poikien rykmentti. Taistelussa kaatui vapaussodan tunnetuin päällikkö luutnantti Julius Kuperjanov. Taistelusta muistuttaa graniittinen muistomerkki kolmiasteisella pyramidilla, joka avattiin uudelleen taistelun 75-vuosipäivänä 31.1.1994. Hyvä tietää: *muistomerkin avasi Viron Tasavallan presidentti Lennart Meri; *taistelussa kaatuneille Pohjan Pojille on omistettu muistotaulu Valga Jaani kirkon seinälle.

Jakob Hurt (1839–1907) oli ensimmäinen virolainen pappi, joka toimi Otepäällä vuosina 1872–1880. Hän oli Viron kansallisen liikkumisen merkkihenkilö, kansanrunoilija ja kielitieteilijä. Otepäällä toimiessaan J. Hurt toimi sekä Eesti Kirjameeste Seltsin että Eesti Aleksandrikoolin perustuskomitean puheenjohtajana. Hän edisti Otepään kihlakunnan kouluelämää ja uudisti koulurakennuksia. J. Hurt asui suurimman osan Otepäällä olemista vuosistaan Otepään kirkkokartanon rakennuksessa, minkä vuoksi rakennuksen edessä olevalle viheraukiolle pystytettiin 25.11.1989 Jakob Hurtin graniittinen rintakuva. Veistoksen on tehnyt Villu Jaanisoo.