Etelä-Viron vapaustaisteilijoille omistettu muistopatsas on korkealla jalustalla seisova tuntemattoman sotilaan veistos. Sotilaan vyöllä on miekka ja kädessä liehuu lippu, toinen käsi on ojennettu korkealle. Alkuperäinen patsas paljastettiin luutnantti Julius Kuperjanovin syntymän 31-vuotispäivänä 11.10.1925 ja neuvostovalta tuhosi sen yöllä 21.9.1940. Nykyinen Vapaussodan muistopatsas paljastettiin 16.8.2013 samassa paikassa Kuperjanovinkadun varrella. Patsaan suunnitteli ja luonnoksen valmisti vuonna 1925 Amandus Adamson, joka osallistui myös pronssivaluun Italiassa. Pronssiveistoksen kopion valmisti kuvanveistäjä Jaak Soans. Patsaan uudelleen pystyttämisen hankkeen aloitti majuri Meelis Kivi.
Rukkilill (myös Murtud Rukkilill) on muistomerkki kommunismin uhreille, joka paljastettiin vuonna 1990. Tekijä on P. Saar.Graniittilohkareiden päällä on murrettu ruiskaunokki (Viron kansalliskukka). Kentän harmaassa kivilattiassa on mustia viivoja eli rautatiekiskoja, jotka symboloivat kyydittämistä Siperiaan. Ruiskaunokin terälehdistä tippuu vesipisaroita, kyyneliä.Muistomerkki pystytettiin Riia- ja Pepleri-katujen nurkalle vapaussodassa taistelleiden Memento-yhdistyksen avulla. Sen jälkeen se avattiin uudelleen osoitteessa Pepleri 27. Muistomerkki sijaitsee harmaan talon vieressä. Neuvostoaikaan siellä sijaitsi KGB:n tutkintavankila, josta alkoi monien virolaisten tie Siperiaan.
Kristjan Jaak Peterson (14.3.1801–4.8.1822) oli virolainen kirjailija, jota pidetään Viron kansalliskirjallisuuden luojaksi.Hän opiskeli 1819-1820 Tarton yliopiston teologisessa ja filosofisessa tiedekunnassa ja kutsui itseään maakansan laulajaksi, arvosti kirjallisuuden kansallista luonnetta ja hänen mielestään alkuperäisen virolaisen kirjallisuuden luominen oli mahdollista. Petersonista muistuttavat Toomemäellä oleva pronssinen muistomerkki, joka valmistui 1983, taiteilijat J. Soans ja A. Murdmaa sekä Petersonin-niminen lukio Tartossa.Kirjailijan syntymäpäivänä 14. maaliskuuta juhlitaan äidinkielenpäivää.Mielenkiintoinen fakta on, että Peterson käveli yli 200 vuotta sitten rahanpuutteen vuoksi Tartosta Riikaan.
Satumainen Alatskiven linna odottaa löytämistä Etelä-Virossa, vain noin 40 km päässä Tartosta. Linnassa matkustat ajassa taaksepäin 1800-luvulle, tutustut aatelisperheen elämään ja kartanon arkeen sekä kohtaat palvelijoita, jotka työskentelivät täällä sata vuotta sitten ja jotka on herätetty henkiin kellarikerroksessa vahahahmojen avulla. Linnakierrokset kertovat kiehtovia tarinoita ja vierailijat voivat itse osallistua keramiikkapajassa valmistaen henkilökohtaisen matkamuiston. Kolmessa kerroksessa kulkevaan näyttelyyn tutustumiseen varaa vähintään puolitoista tuntia. Linnan kolmannessa kerroksessa sijaitsee säveltäjä Eduard Tubinin museo, joka esittelee yhden Viron tunnetuimman muusikon elämää ja tuotantoa. Linnan vieressä oleva entinen ajohevosten talli tarjoaa katsauksen kartanon taloudenhoitoon ja päivittäiseen toimintaan. Alatskivin linna on osa Sipulitien aluetta, jota voi tutkia myös National Geographicin kirkkaankeltaisen ikkunan kautta. Kävele linnanpuistossa, nauti luonnosta Alatskiven vaellusreitillä, yövy romanttisissa linnasviiteissä ja maista paikallisia ruokia linnan ravintolassa.
Nõon kauppalasta löytyy hieno nähtävyys - viidellä sipulikupolilla varustettu maakivi- ja tiiliskivimuurinen historistinen ortodoksinen kirkko. Nõon seurakunta perustettiin vuonna 1852 virolaisille ortodokseille, jotka kuuluivat aiemmin Tarton Yrjön seurakuntaan. Arkkitehtonisesti huomattava, kalkitusta maakivestä ja punatiilistä rakennettu kirkko, jossa on lännen puoleinen kellotorni, valmistui vuonna 1873. Kirkon sisäarkkitehtuuri on yksinkertaista, ikonostaasi on 1800-luvun lopulta. Nõon Pyhän Kolminaisuuden kirkossa järjestetään jumalanpalveluksia jokaisen kuukauden toisena lauantaina.
Ülenurmen ritarikartano (Üllenorm) esiintyy lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1646, jolloin sotilas Bernhard Bousselberg sai kartanon Ruotsin kuningaskunnalta vaihtokauppana kivitaloa vastaan Tartossa. Puiston ja herraskartanon perustaja saattoi olla kreivi Cancrin, Ülenurmen kartanon omistaja vuosina 1856-1883.Kartano on kulkenut omistajalta toiselle ja pääasialliseksi tulonlähteeksi on ollut vilja.1970-luvun alussa entisen Ülenurmen kartanokeskuksen lukuisat kivirakennukset luovutettiin Viron maatalousmuseolle, joka avattiin vierailijoille vuonna 1981. Vierailu museossa on maksullinen. Kokonaisuuteen kuuluvat huvimaja, kyläkeinu ja hevostallit.
Peipsimaamuseo esittelee vanhauskoisten elämää, keittiötä ja kirkkokulttuuria sekä läheisestä Tihedan kylästä kotoisin olevan maailmankuulun ikonimaalari Pimen Sofronovin elämää ja työtä. Samovaarit, "podrušnikit", ikonit, "lestovkat" ovat näkemisen arvoisia. Voit ostaa Peipsi-järven kulttuuriin ja luontoon liittyviä matkamuistoja ja käsitöitä sekä makeisia, teesekoituksia ja muita paikallisia tuotteita. Vanhauskoisia esittelevä opastettu kierros ja Ivan Chai -teen juomiseremonia ovat saatavilla varauksesta. Museolipulla pääset myös Peipsi-elämän huoneeseen, jonka naapurissa on pysyvä näyttely.
Laossina's village chapel, is located in a medieval village cemetery that is still in use. It was most likely built in 1865. Several medieval crosses stand behind the tsässon. The Virgin Mary is the patron saint of the chapel, and on 21 September, the Nativity of Mary (Seto: väiko-maar´apäiv) is celebrated as a village holiday. People come to the cemetery from near and far, there is a church service, the best food and drink is served in the local graveyard, and then a proper village party, or kirmas, tales place.