Otepään luterilainen Marian kirkko

Rajan vanhauskoisten seurakunnan toiminnan voidaan katsoa alkaneen 1700-luvun ensimmäisellä neljänneksellä. Rajan vanhauskoiset saivat luvan oman kirkon rakentamiseen vasta vuonna 1879. Kirkko tuhoutui toisessa maailmansodassa, jäljellä on vain kellotapuli. Nykyisessä rukoushuoneessa on 11 huonetta. Rukoushuoneessa asui vuosina 1854–1930 Gavriil Frolovile, joka opetti lapsille ikonien tekemistä ja vanhan kirkkoslaavin lukemista ja kirjoittamista sekä vanhanaikaisten nuottimerkkien mukaan laulamista.

Vastseliinan linna valmistui vuonna 1342. Ruotsin hovista saatiin käsky rakentaa Vastseliinan linnakappelin lisäksi kirkko linnan ulkopuolelle. Uusi kirkko vihittiin Pyhän Katariinan kirkoksi. Kirkko ja Vastseliinan linna tuhoutuivat Venäjän tykistön tulituksessa. Rakennettiin toinen kirkko ja samalla alettiin rakentaa uutta, kivistä kirkkoa. Von Liphardt lahjoitti kirkkoon Kesslerin valmistamat urut ja alttaritaulun, jonka oli maalannut paroni Maydell. Vastseliinan kirkko uudistettiin arkkitehti Pohlmannin suunnitelmien mukaisesti. Vuonna 1911 kirkkoon saatiin uudet urut, jotka olivat Kriisan veljesten valmistamat. Jumalanpalvelus sunnuntaisin.

Barokkiarkkitehtuuria ja pseudogotiikkaa (muunnos: Johann Gottfried Mühlhausen). 12 pientä nuolta tornissa symboloivat Kristuksen 12 apostolia. Kirkko kuin historiallinen pitäjän keskus, paastoraatti on rakennettu 1817.

Ensimmäinen vanhauskoisten rukoushuone sijaitsee Kükitalla – 14. syyskuuta 1740 vihittiin käyttöön Kükitan rukoushuone. Sodan aikana vuonna 1812 vanhauskoiset lahjoittivat Kükitan rukoushuoneen kasakoille. Vuonna 1833 oli Kükitan seurakunnan kirjoilla yhteensä 397 vanhauskoista. Nykyinen rukoushuone rakennettiin vuonna 1948 toisessa maailmansodassa tuhoutuneen rukoushuoneen tilalle. Vanhauskoiset pitävät jumalanpalveluksia joka sunnuntai ja kaikkina pyhinä, kuten jouluna, pääsiäisenä ja loppiaisena.

Palamusen kirkko on yksi Pohjois-Tartumaan vanhimmista keskiaikaisista kirkoista. Kirkko on mainittu dokumenteissa ensimmäisen kerran vuonna 1234. Kirkko tarjosi linnoituskirkkona sotien aikaan suojaa hyökkääjiltä. Kirkon ympärillä on hautausalue, josta on jäljellä kaksi hautamerkkiä. Ainutlaatuiset puuveistokset alttarilla ja saarnatuolissa ovat vuodelta 1696. Rakennuksen itäseinän ulkosivulla on rappauksen alta tuotu esiin kvaaderimaalaus. Kirkossa järjestetään jumalanpalvelus sunnuntaisin kello 11.00. Kirkossa järjestetään myös kauniita konsertteja ja joskus voi käydä katsomassa esityksiä.

Tartossa toimineet baptistiseurakunnat liittyivät toisen maailmansodan jälkeen ainoaan jäljelle jääneeseen baptistiseen rukoushuoneeseen: Kolgatan seurakuntaan, jonka rukoushuone oli avattu vuonna 1931. Vuonna 2013 seurakunta muutti tilanpuutteen vuoksi vanhasta Karlovan kaupunginosassa sijainneesta rukoushuoneesta keskustan rajalla sijaitsevaan moderniin vuonna 1995 valmistuneeseen kirkkoon. Avajaisjumalanpalvelus uudessa Veski-kadun rakennuksessa pidettiin 10.11.2013 yhdessä Kolgatan seurakunnan 112-vuotispäivän juhlinnan kanssa. Seurakunta kuuluu Viron evankeliskristittyjen ja baptistiseurakuntien liittoon. Vironkielisiä jumalanpalveluksia järjestään sunnuntaisin kello 11, venäjänkielisiä kello 13.

Tarton Pietarin kirkko on yksi Etelä-Viron kauneimmista uusgoottilaisista luterilaisista pyhäköistä, joka perustettiin 1800-luvun lopulla kasvavan vironkielisen yhteisön henkiseksi kodiksi. Arkkitehti Viktor Schröterin luoma kirkko erottuu 56,5 metrin korkealla tornillaan ja vaikuttavalla tiilijulkisivullaan, joka muokkasi koko Ülejõe-kaupunginosan ilmettä. Kirkon sali on valoisa ja avara, huomionarvoisella kolmikerroksisella sisustuksella. Puiset parvekkeet ja uusgoottilaiset kaaret antavat tilalle lämpöä ja arvokasta rytmiä, luoden vaikutelman todellisesta kaupunkikatedraalista. Vierailijat voivat ihailla Johann Kölerin alttarimaalausta "Kutsuva Kristus" (1897) ja kuunnella 1800-luvun lopulta peräisin olevaa 22 rekisterin urkuja, jotka tekevät Peetrin kirkosta yhden Tarton arvostetuimmista konserttipaikoista erinomaisella akustiikalla. Kirkko perustettiin Viron ensimmäisen laulujuhlan läheisyyteen ja on ollut tärkeä osa virolaisten kulttuuri- ja seurakuntahistoriaa siitä lähtien, kun sen peruskivi asetettiin vuonna 1882.

Saatsen uusi kivikirkko valmistui vuonna 1801 ja sen suojeluspyhimykseksi tuli suurmarttyyri Paraskeva Ikoniumilainen, joka asui Lykaonian Ikonionissa eli Ikoniumissa (nyk. Konya Turkissa). Vanhan kirkon sijaa merkitsee uuden kirkon lähellä oleva kivipatsas.Kirkossa voi nähdä vanhasta puukirkosta peräisin olevien ikonostaasin osien mukaan restauroidut ”kuninkaalliset portit”, jotka eivät enää ole käytössä, mutta antavat käsityksen barokkisesta rakennustaiteesta.Kirkossa on myös 1400-luvun kiviristi, joka uskotaan tekevän ihmeitä.Suurmarttyyri Paraskevan muistoksi Saatsessa on kaksi kirkollista juhlaa: päätnitsapäev (heinäkuun viimeinen perjantai) ja rämmanipäev (10. marraskuuta).