
Lintubongaus
Etelä-Viro on hiljaisesti yksi Pohjois-Euroopan parhaista lintukohteista. Peipsijärvi Venäjän rajalla, Emajõgin tulvaniityt muutaman minuutin päässä Tartosta ja Meenikunnon suot – kolme täysin erilaista ekosysteemiä, kaikki tunnin säteellä toisistaan ja kaikki yhdellä Euroopan päämuuttoreiteistä.
Luvut puhuvat puolestaan. Pelkästään Aardlan polderilta on kirjattu yli 220 lajia. Syksyllä tästä kulkee lähes koko pikkujoutsenkanta. Yhtenä kevätkautena laskettiin 85 000 hanhea. Suurimman osan ajasta paikalla ei ole ketään muuta.
Miksi Etelä-Viro
Aardlan polder ja Emajõgin tulvaniityt vain muutaman kilometrin päässä Tarton keskustasta ovat Viron parhaita sisämaan lintualueita: sieltä on kirjattu yli 220 lajia. Keväällä on yhtenä kautena laskettu yli 85 000 tundrahanhea ja metsähanhea.
Peipsijärvi on tärkeä levähdyspaikka muuttoreitillä: syksyllä sen kautta kulkee lähes koko pikkujoutsenkanta matkalla talvehtimisalueille Länsi-Eurooppaan. Meenikunnon suot tuovat kolmannen, täysin erilaisen elinympäristön: tasaisen, avoimen ja rikkaan lajeista, jotka viihtyvät kosteilla ja häiriöttömillä mailla.
Laajojen metsäalueiden ja sopivien elinympäristöjen ansiosta Etelä-Virossa voi nähdä kuusi kotkalajia sekä kahdeksan yhdeksästä eurooppalaisesta tikkalajista.

Parhaat paikat
Tavoitelajit
Etelä-Virossa esiintyy useita lajeja, joita on yhä vaikeampi löytää muualta Euroopasta. Lyhyt lista siitä, mikä tuo lintuharrastajat juuri tänne
Milloin kannattaa tulla
Lintukausi alkaa jo maaliskuussa. Kevätmuutto huipentuu toukokuun puolivälissä, ja tarkkailukausi hiipuu kesäkuun puoliväliin mennessä. Suurin vesilintumuutto ajoittuu maalis–huhtikuulle ja uudelleen syys–lokakuulle. Metsälinnut, kuten tikat ja pöllöt, on helpointa havaita keväällä.
Kesä on muuton osalta hiljaisempi, mutta pesimäkausi tuo kattohaikarat ja mustahaikarat, ruisrääkät ja koko joukon lajeja, jotka viipyvät kauden loppuun. Talvella on omat etunsa – pöllöt näkyvät paremmin ja avoin maisema helpottaa havainnointia.











