Jaan Tõnisson -muistomerkki

Fr. R. Faehlmannin muistopatsas - harmaasta kotimaan graniitista tehdyllä jalustalla oleva Faehlmannin pronssipatsas - paljastettiin Tartu Toomemägillä Vana Anatoomikum edessä 18. toukokuuta vuonna 1930. Fr. R. Faehlmann (1798-1850) oli Viron kansalliskirjallisuuden perustajia, lääkäri ja demokraatti. Hän opiskeli Rakveren aluekoulussa, Tarton lukiossa ja Tarton yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Vuodesta 1824 Faehlmann työskenteli Tartossa lääkärinä. Hän toimi vanhassa anatomiasalissa. Hän oli yliopiston viron kielen lehtori ja luki vastaavana opettajana farmakologia- ja lääkkeenvalmistusoppikurssia.

Värskan keskustassa, Vabadussamba-aukiolla seisoo Viron vapaussodassa Petserinmaalla kaatuneiden muistopatsas. Kuvanveistäjä Roman Haavamägin suunnittelema muistomerkki aiottiin pystyttää Petserin kaupungin keskustaan kesällä 1940, mutta neuvostomiehityksen vuoksi jäi tämä suunnitelma toteuttamatta. Vasta 80 vuotta myöhemmin, 20. heinäkuuta 2020 paljastettiin patsas täällä Setomaalla. Sotilaspatsaan on muotoillut uudelleen vanhojen valokuvien avulla ja veistellyt graniitista kuvanveistäjä Tiiu Kirsipuu.Petserinmaan vapaudenpatsas on pystytetty historiallisella Petserinmaalla Viron vapaussodassa kaatuneen lähes 350 virolaisen sotilaan muistoksi. Se muistuttaa myös, kuinka tärkeä oli Tarton rauhansopimus seton kansalle.

Tartossa opiskelleelle ja professoriksi tulleelle lääketieteilijälle omistettu muistomerkki valmistui vuonna 1952. Tekijöitä ovat J. Raudsepp, A. Mölder, P. Tarvas, A. Volberg. N. Pirogov oli kokeellisen leikkaustieteen, topografisen anatomian ja ulkoleikkaustieteen perustajia. Hänen töiden kautta Tarton leikkaustiede levisi yli koko Venäjän ja Venäjän ulkopuolellekin.

Vapaussodassa kaatuneiden 200 rõugelaisen muistoksi pystytettiin vuonna 1926 pastori Valter Viksin johdolla Rõugen kirkon lähelle taiteilija Voldermar Mellikin suunnittelema muistomerkki. Patsaan etupuolella on kiveen kaiverrettu teksti ”1918–1920. Kunnia kaatuneille! Kiitollinen Rõugen pitäjä”. Vuonna 1945 bolsevikit räjäyttivät muistopatsaan ja pronssisoturi sekä sen aluskivi kaivattiin patsaan lähelle maahan. Paikallinen taiteilija Aksel Ollman kaivoi pronssimiehen yöllä maasta ja hautasi talonsa pihaan. Kesällä 1988 se kaivettiin esiin. 30. lokakuuta 1988 pidettiin muistopatsaan uudelleenpaljastaminen. Muodon restauroi Ars Monumentaal.

"Kalevipoeg" on Viron kansalliseepos samannimisen sankarin seikkailuista.Miehittäjät poistivat samalla paikalla sijainneen Amandus Adamsonin Vapaussodassa kaatuneille sotilaille omistetun "Kalevipoeg"-muistomerkin vuonna 1950. Vuonna 1952 samaan paikkaan pystytettiin lauluisä Kreutzwaldin muistomerkki. Kalevipoeg-patsaan palauttamista mietittiin vuodesta 1988 lähtien, mutta palauttaminen alkoi kaikin voimin vasta vuonna 2002 järjestetyllä näyttelyllä "Kalevipoeg skulptuuris". Kuvanveistäjä Ekke Väli muotoili patsaan valokuvien perusteella, konsulttina "Kalevipoegin" palautuksessa toimi kokenut kuvanveistäjä Endel Taniloo.

Vanemuise-teatterin rinteessä on kautta aikojen yhden tunnustetuimman virolaisen sinfonistin Eduard Tubina muotokuva (tekijät A. Vahtrapuu, V. Valk; ääni-installaatiot Louis Dandrel). Tule katsomaan, miten tunnettu virolainen säveltäjä ja kapellimestari johtaa kuviteltua orkesteria ja kuuntelemaan ääni-istallaatioita Ed. Tubinan tuotantoa.

Jõgevan kaupungin rajalle Piiben maantien viereen on pystytetty pakkaspilari. Viron pakkasennätys -43,5ºC on mitattu juuri Jõgevalla vuonna 1940. Pilarissa on myös toinen lämpötila. Vuoden 2003 pakkasennätys -37,6ºC mitattiin myös Jõgevalla.

Luunjassa juhlittiin 1. toukokuuta 1990 valtiotilan 70-vuotispäivää. Koska hevosten kasvatus ja ratsastusurheilu kuuluvat perinteisesti Luunjan kunnan elämään ja kartanon sydämessä pidetään hevosia nykyäänkin, pystytettiin Luunjaan juhlapäivän kunniaksi monumentti maanviljelijän historiallisesti parhaalle avustajalle - hevoselle. Pronssisen hevosveistoksen tekijä on Endel Taniloo. Yöllä 20. kesäkuuta 2017 tuntemattomat taitelijat maalasivat veistoksen violetiksi. Kansantarinan mukaan hevonen muuttui vihasta violetiksi, koska kuntaliitosten vuoksi Luunjan kuntaa uhkasi pakkoliitos Tarton kanssa. Kunnan onnistui säilyttää itsenäisyytensä.