Peeter Põldin muistomerkki

Kansojen muistomerkki on Tarton vanhin muistomerkki. Yliopiston päärakennuksen rakentamisen aikana entisen Maarja-kirkon kohdalta löydettiin kirkon lattian alta ja kirkon vieressä sijaitsevalle hautausmaalle haudattuja luita. Ne haudattiin uudelleen vuonna 1806 Toomeorgiin Vallikraavi-kadun viereen ja sen kohdalle perustettiin vuonna 1811 J. W. Krausen piirustuksien mukaan pieni neliömäinen Rahvaste-muistomerkki, joka kuvaa Pien-Aasian (Lüükia) hautamonumentteja. Muistopatsaan katua kohti olevalle sivulle haudattiin 20. syyskuuta 1985 myös yliopiston päärakennuksen kellareissa saman kesän arkeologisissa kaivauksissa löydetyt ihmisluut. Yhteiseen hautaan laitettiin myös kotelo.

Viron kansalliskirjallisuuden perustajan Friedrich Reinhold Kreutzwaldin (1803–1882) patsas valmistui vuonna 1952. Muistopatsaan tekijöitä olivat kuvanveistäjät Johannes Hirv ja Martin Saks sekä arkkitehdit Heiki Karro, Ants Mellik ja Mart Port.

Villem Reimanin (1861-1917) uusi muistomerkki paljastettiin vuonna 2004 , tekijä on Mati Varik. Villem Reiman oli Viron kansallisen liikkeen isä, joka pappina, kulttuuri- ja yhteiskunnantoimihenkilöna taisteli Viron kansan itsenäisyyden puolesta.

Jõgevan kaupungin rajalle Piiben maantien viereen on pystytetty pakkaspilari. Viron pakkasennätys -43,5ºC on mitattu juuri Jõgevalla vuonna 1940. Pilarissa on myös toinen lämpötila. Vuoden 2003 pakkasennätys -37,6ºC mitattiin myös Jõgevalla.

Vapaussodassa kaatuneiden 200 rõugelaisen muistoksi pystytettiin vuonna 1926 pastori Valter Viksin johdolla Rõugen kirkon lähelle taiteilija Voldermar Mellikin suunnittelema muistomerkki. Patsaan etupuolella on kiveen kaiverrettu teksti ”1918–1920. Kunnia kaatuneille! Kiitollinen Rõugen pitäjä”. Vuonna 1945 bolsevikit räjäyttivät muistopatsaan ja pronssisoturi sekä sen aluskivi kaivattiin patsaan lähelle maahan. Paikallinen taiteilija Aksel Ollman kaivoi pronssimiehen yöllä maasta ja hautasi talonsa pihaan. Kesällä 1988 se kaivettiin esiin. 30. lokakuuta 1988 pidettiin muistopatsaan uudelleenpaljastaminen. Muodon restauroi Ars Monumentaal.

Paju-kartanon lähellä tapahtui 31. tammikuuta 1919 vapaussodan tärkeimpiä taisteluja. Viron itsenäistymisen puolesta taisteli virolaisten kanssa myös Suomen vapaaehtoisista koostunut Pohjan Poikien rykmentti. Taistelussa kaatui vapaussodan tunnetuin päällikkö luutnantti Julius Kuperjanov. Taistelusta muistuttaa graniittinen muistomerkki kolmiasteisella pyramidilla, joka avattiin uudelleen taistelun 75-vuosipäivänä 31.1.1994. Hyvä tietää: *muistomerkin avasi Viron Tasavallan presidentti Lennart Meri; *taistelussa kaatuneille Pohjan Pojille on omistettu muistotaulu Valga Jaani kirkon seinälle.

Jakob Hurt (1839–1907) oli ensimmäinen virolainen pappi, joka toimi Otepäällä vuosina 1872–1880. Hän oli Viron kansallisen liikkumisen merkkihenkilö, kansanrunoilija ja kielitieteilijä. Otepäällä toimiessaan J. Hurt toimi sekä Eesti Kirjameeste Seltsin että Eesti Aleksandrikoolin perustuskomitean puheenjohtajana. Hän edisti Otepään kihlakunnan kouluelämää ja uudisti koulurakennuksia. J. Hurt asui suurimman osan Otepäällä olemista vuosistaan Otepään kirkkokartanon rakennuksessa, minkä vuoksi rakennuksen edessä olevalle viheraukiolle pystytettiin 25.11.1989 Jakob Hurtin graniittinen rintakuva. Veistoksen on tehnyt Villu Jaanisoo.

Muistomerkki sijaitsee Võrun keskusaukiolla ja on omistettu niille võrulaisille, jotka hukkuivat 28. syyskuuta 1994 myrskyisenä yönä matkustajalautta ”Estonian” katastrofissa. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1996 (kuvanveistäjä M. Karmin).